että tää hemmetin halpuutus maksetaan meidän työntekijöiden selkänahasta.
lauantai, 5. joulukuu 2015
On se niin väärin
perjantai, 21. elokuu 2015
Täytyy olla varovainen
Olen ollut melkoisen sinisilmäinen. En ole ikinä tullut ajatelleeksi miten vaarallsta on kirjoittaa tällaista blogia. Enkä nyt tarkoita (ainakaan pelkästään) sitä että Janne saattaisi suuttua jos tietäisi että olen siitä kertoillut blogissa, joka on periaatteessa kaikkien luettavissa.
Kuulin että joku S-Market päällikkö oli kanssa kirjoitellut blogia. Ja saanut kirjallisen varoituksen, ja melkein potkut saman tien.
Ehkä mä jotain joskus kuitenkin tänne rustailen. Siis sillain kieli keskellä suuta, ettei kukaan vedä hernettä nenään.
Jannen kanssa ollaan oikeestaan vähän vakiinnuttu, on jotenkin sellainen tasaisen tyytyväinen olo. Kesällä oli paljon kivaa, vaikkei mulla lomaa ollutkaan. Mutta vapaapäivinä otettiin kyllä yleensä aina ilo irti elämästä, varsinkin silloin kun Janne oli lomalla. Janne jotenkin stressaa tota työtä aika paljon, eikä se pysty kyllä yhtään irrotteleen jos sillä on seuraavana päivänä työpäivä. Mutta sen loman aikana meillä oli kyllä ihan nastaa.
Tykkään syksystä. Sais vaan nää helteet loppua, niin olis taas kaikki hyvin.
lauantai, 6. kesäkuu 2015
Janne ja mä
Nyt täytyy kyllä sanoa että olen ihastunut. Vähintään. Ehkä jopa rakastunut....
On se Janne vaan niin ihana. Se on jotenkin niin oma ittensä. Ei se oo mikään macho, mutei myöskään mikään turha pipertäjä. Se on vaan oma ittensä, ja mä diggaan sitä...
Aika näyttää mitä tästä tulee. Järki sanoo että pidä jalat maan pinnalla. Mutta tunteet... Mä jotenkin vaan leijun...
perjantai, 10. huhtikuu 2015
Että sellaset jatkot
Olihan aikamoinen palaveri. Tai siis se palaveri oli vissiin sellainen kuin nyt kai on tapana. Siis täällä Alepassa. Ei siellä silloin aikanaan kun olin K-kaupassa mitään tällaisia "virallisia" palavereita järjestetty. Palaverissa käytiin läpi kaikenlaisia asioita. Vähän niin kuin että miten meillä menee, ja mitä on odotettavissa tulevaisuudessa. Jos mä oikein ymmärsin, niin pääsin töihin ihan hyvään aikaan. Nyt ei vissiin olla ihan heti palkkaamassa paljonkaan uutta väkee.
Mutta ne jatkot oli kyllä melko hauskat. Siellä palaverissa oli sen virallisen osuuden jälkeen ruokailu. Periaatteessa jokaiselle kuulu kaksi ruokajuomaa, mutta kun kaikki ei halunnut juoda muuta kuin vichyä, niin meille janoisimmille järjesty ihan kivasti pohjia iltaa varten. Se pomo oli kyllä ihan reilu, ei se ruvennu nipottaan vaikka tietty huomas että me jotkut otettiin näitä juomia vähän reilummin. Toisaalta eipä kai se oo siltä pois, paljonko se lasku loppujen lopuks tekee.
No joka tapauksessa joskus vissiin ennen yhtätoista meistä lähti aika iso osa porukkaa jatkoille. Meillä oli ihan hyvä fiilis kaikilla, ja mentiin ekana johonkin Pubin tyyppiseen paikkaan. Sieltä sitten jatkettiin johonkin missä pääsi tanssimaan. Ja kyllä tulikin tanssittua. Aluks Petterin, sen apparin kanssa, mutta loppuillasta kyllä aikalailla Jannen kanssa. Jannea en ollu ennen edes nähny. Se oli ollu sairaslomalla, kun oli kaatunut portaissa. Sillä oli menny solisluu poikki tai jotain.
Meillä oli sitten joskus aamuyöllä vielä ihan omat jatkot Jannen kanssa... Ei niistä sen enempää. Jannella oli ollut joku aika pitkäaikainenkin juttu yhden Liisan kanssa, mutta se oli sitten kuulemma loppunut niihin aikoihin kun Janne kohelsi niissä portaissa ja sai solisluunsa poikki. En sitten tiedä tuleeko tästä mitään, mutta kyllä Janne mun mielestä on joka tapauksessa aika söötti. Jotenkin ne työvuorot kun ollaan samaan aikaan töissä, menee sillai aika mukavasti ja nopeesti. Eipä siellä töissä juuri ehdi mitään oikeen edes jutella kuin korkeintaan tauoilla. Tauoillakin ollaan harvoin samaan aikaan, kun meitä on niin vähän ettei oikeen edes kaksi pysty oleen tauolla samaan aikaan. Ei olla töissä kerrottu kellekään että meillä on vähän sellaista vipinää. Toisaalta en ees tiedä että seurustellaanko me varsinaisesti. Jannella on aina välillä jotain omia juttuja, joten ei me läheskään joka päivä edes nähdä. Kattotaan nyt sitten miten tää etenee. Vai eteneekö.
Noin muuten oon omasta mielestäni kotiutunut tänne Hesaan ihan hyvin. Vieläkin kyllä aika usein oudoksuttaa kuinka paljon täällä on noita maahanmuuttajia ja kaikkia sellasia. Tampereeseen verrattuna täällä on ihan älyttömästi noita kaikkia muualta tulleita ja muita kieliä puhuvia ihmisiä. Osa niistä kyllä osaa jo ihan hyvin suomea, ja kyllä niitä näkee vaikkapa meidän kaupan kassalla kun joku on sairastunut ja täytyy ottaa sijainen jostain vuokrafirmasta. Ei mulla sinänsä mitään niitä vastaan ole, tuntuu vaan jotenkin oudolta kun niitä on joka paikassa.
Kallista täällä on myös. Ton älyttömän kalliin vuokran lisäks kaikki täällä maksaa enemmäm Kuin Tampereella. Rahat ei meinaa millään riittää. Muuten täällä on kyllä ihan mukavaa.
perjantai, 20. maaliskuu 2015
Uusi elämä
Täällä sitä ollaan. Hesassa. Viikon oon kohta ollu töissä, ja kivaa on ollu.
En sitten kuitenkaan aloittanu siellä Maunulan Alepassa, vaan yhdessä toisessa Hesassa olevassa Alepassa. Ne kysy multa että voinko vaihtaa tähän toiseen paikkaan, kun siellä oli kuulemma tullu sellanen hätätilanne että kaks tyyppii lähti yhtäkkiä pois ja kolmas jäi pitkälle sairaslomalle kun katkas jalkansa talvilomalla. Oli ollu laskettelemassa Levillä. No eihän mulle ollu sillain mitään välii mihin Alepaan meen, kun en niitä mitään entuudestaan tuntenu.
Työpaikka löyty siis helposti, mutta asunnon kanssa oli vähän vaikeempaa. HOK-Elannollakin on jotain työsuhdeasuntoja, mutta ei niihin voi edes teoriassa päästä ennen kuin koeaika, joka on neljä kuukautta, on ohi. Suhteilla sitten kuitenkin sain kämpän. Tai siis isän suhteilla. Oli oikeesti kerrankin apua isästäkin. Se tunsi jonkun jonka hyvä kaveri tunsi yhden tyypin, jolla on useampiakin sijoitusasuntoja Hesassa. Yksi oli sattumoisin vapaana, joten sain sen sitten kun isä maksoi kahden kuukauden vuokraennakon tai jotain sellaista ja meni takuuseen siitä että maksan sitten aina vuokrat ajallaan. Ihan järkyttävät nää vuokrat täällä kyllä on. Mun kämppä on Herttoniemessä, neliöitä 31 ja vuokra 640 euroa kuussa. Ihan älytöntä. Jos saan palkkaa käteen jotain vähän yli tonnin kuussa, ei mulla kyllä jää ruokaostosten jälkeen juuri mitään vaatteisiin tai huvituksiin. Onneks mutsi lykkäs mulle taas vähän rahaa, ja sanoi että yritä pärjäillä, ja muista olla varovainen siellä Hesassa.
Töissä on ollu ihan kivaa. Tää Alepa on neliöiltään tosi pieni, mutta kyllä siellä asiakkaita käy ihan älyttömästi. Suurimman osan mun työvuoroista olen ollu kassalla, mutta eilen ja tänään pääsin hyllyttään tavaroita, kyn yks Anne oli kipeenä. Se oli ihan kivaa, ja pistin oikein tosissaan vauhtia peliin, kun aattelin että jos nää hommat hoitaa kunnolla, voi saada ehkä sitten jossain vaiheessa lisää tunteja. Mun sopimus on 30 tuntia viikossa, mutta sanoin pomolle että teen mielelläni kyllä enemmänkin. Pakkohan se on, että jää rahaa vähän muuhunkin kuin pelkkään vuokran maksuun. Sain siis vaihdettua pari lyhyttä iltavuoroa 7,5 tunnin aamuvuoroihin, ja pomo oli ihan tyytyväinen siihen miten sain kuormia hyllyyn, joten voi olla että saan jatkossakin näitä pidempiä vuoroja.
Täällä töissä nää tyypit on kyllä suurin osa aika mänttejä, mutta yks Susanna ja Camilla on vähän silleen mukavampia. Ne on kans aika nuoria, ja vaikuttas ihan mukavilta. Pomo on joku varmaan melkein viiskymppinen nainen, vähän sellanen hössöttävä mutta muuten ihan ok. Sitten täällä on pari sellasta vanhempaa mummelia, ja varapomona on joku Petteri, joka tuntus olevan vähän sellanen nipo ja turhan tärkee. Iltakassoista oon nähny kans kaks opiskelijaa, jotka oli jotenkin vähän sillain oudon tuntusia. Ihan kaikkia työkavereita en ole edes nähny vielä, mutta lauantaina näen. Silloin on joku henkilökuntapalaveri klo 19.00 alkaen Vltavassa. Se on joku Hokin ravintola ihan rautatieaseman lähellä. Siellä ensin syödään jotain ja sitten on se palaveri. Palaverin jälkeen on jotkut sitten lähdössä jatkoille johonkin päin, ja Camilla kysy haluaisino lähtee mukaan. Lupasin lähtee. Vähän jännittää. Kun en tunne niitä ketään. Muutaman on nähny pari kertaa, siinä kaikki. En oikein edes tiedä mitä laittaisin päälle. Pitää varmaan vähän kysyä Camillalta, kun kuitenkin nään sitä lauantaina töissä.